Moona: Pie zambo - kampurajalka vauvalla ja sen fysioterapeuttinen hoito
Olin 4 viikon ajan harjoittelemassa sairaalan pediatrisella puolella, missä potilaskunta koostui pitkälti vauvoista, joilla oli todettu jalkaterän ongelmia sekä kaulan lihaksiston epätasapainoa. Lisäksi potilainani oli toki vanhempiakin lapsia, joilla esiintyi muun muassa erilaisia kehityshäiriöitä kuten CP-vammaisuutta ja autismia, motorisia poikkeavuuksia kuten varpailla kävelyä, sekä harvinaisempana myös Bertolottin oireyhtymää sekä monimuotoista paikallista kipuoireyhtymää (Sudeck disease). Lapsilla jalkaterän ongelmat ja poikkeavuudet ovatkin melko yleisiä, ja tässä postauksessa perehdytäänkin tarkemmin vastasyntyneiden jalan virheasentoon, kampurajalkaan.
Kampurajalka (pes equinovarus), espanjaksi pie zambo, on vastasyntyneellä todettu hoitoa vaativa jalkaterän virheasento, jota esiintyy noin yhdellä tuhannesta vastasyntyneestä. Se on hieman yleisempi pojilla kuin tytöillä, ja vika voi olla tois- tai molemminpuolinen. (terveyskirjasto.fi). Kampurajalan syntyvyyden riskitekijöitä voivat olla perinnöllisyys, vauvan sijainti ja ahtaus kohdussa, moniraskaus (kaksoset tai kolmoset) tai sitä voi myös ilmaantua osana oireyhtymiä (esim. CP-vamma). Kampurajalassa yleensä jalkaterä on lyhyt ja tavallista leveämpi, ja se on kaareutunut sisäänpäin supinaatioon mediaalisten jänteiden ollessa kireät. Akillesjänne on jäykkä ja pohkeen lihakset usein pienemmät ja heikommat mitä normaalisti. Nilkassa esiintyy inversiota ja dorsaalifleksiota. Vaikeat tapaukset vaativat leikkaushoitoa, mutta lievemmissä virheasennoissa konservatiivisella hoidolla on vaikutusta. (stanfordchildrens.org)
Potilaillani pie zamboa esiintyi ainoastaan melko lievänä eli niin sanottuna ’’valekampurajalkana’’, mutta siihen puututtiin siitä huolimatta hyvin herkästi. Kyseiset vauvat tulivat noin 30 minuutin fysioterapiaan kaksi tai kolme kertaa viikossa. Fysioterapeuttinen hoito (tratamiento de fisioterapia) koostui manuaalisesti toteutetusta manipulaatiosta, venyttelystä, hieronnasta sekä säären ulkosyrjän lihasten. (m. peroneus) aktivoimisesta tuntoaistimuksen kautta. Jalkaa pystytään helposti manipuloimaan käsin hyödyntäen vastasyntyneen luiden ja jänteiden joustavuutta. Todellisessa kampurajalassa kuitenkin virheasennot ovat erityisen jäykkiä, eivätkä ne oikene manipuloimalla.
Lisäksi myös vauvojen äitejä ohjeistettiin jalkaterän mobilisaatiosta ja aktiivisen liikkeen houkuttelusta. Pääsin itsekin mobilisoimaan pikkuruisia jalkateriä sekä houkuttelemaan aktiivista liikettä. Kun jalkaterän asento alkaa olla jo melko normaali, on tärkeää alkaa vahvistamaan jalkaterän lateraalipuolen lihaksia, jotka liikuttavat jalkaterää eversioon ja plantaarifleksioon. Vauvojen kohdalla säären ulkosyrjän lihaksia saadaan aktivoitua sensorisella ärsytyksellä, kuten hammasharjalla, piikkipallolla, tai kylmällä metallilla koskettamalla ja hankaamalla. Lopuksi voitiin vielä edesauttaa jalkaterän asentoa kinesioteippauksella. (Quintana, A. 2022.)
Myös ortoosit ja lastahoidot ovat yleisiä virheasentojen hoitomenetelmiä, ja osalle potilaistani tehtiinkin yksilöllinen ortoosi, la férula. Hoidolla pyritään pikkuhiljaa muovaamaan jalkaterän asentoa kohti normaalia. Ortoosit ovat tehokas tapa venyttää akillesjännettä ja pohjelihaksia, sekä ne estävät kontraktuurien kehittymistä säären ja jalkaterän takaosan lihaksiin.
Sen lisäksi, että sain nähdä ja olla apukätenä muutaman kerran ortoosia tehdessä, sain mahdollisuuden myös askarrella itsekin omin kätösin ortoosin nukelle. Ortoosin luomisprosessiin menee noin puoli tuntia – tunti, ja se on lapselle ihan kivuton ja usein simppeli kokemus. Aluksi alaraajasta otetaan pituus- ja ympärysmitat, joiden pohjalta leikataan aines eli levyt. Lapselle puetaan tämän jälkeen sukat suojaamaan ihoa. Kovat levyt pehmennetään miltei kiehuvassa nesteessä, jonka jälkeen melko ripakasti ne asetetaan alaraajaan ympärille samalla muotoillen jalkaterän asentoa mahdollisimman hyväksi. Kun pehmeä levyaines on aseteltu paikoilleen, se jäähdytetään kiertämällä kosteaa sideharsoa ympärille. Aines jäähtyy ja jähmettyy melko nopeasti, jonka jälkeen se otetaan pois jalasta. Ortoosia muotoillaan ylimääräisiä kohtia pois leikkaamalla sekä myös hiomalla ruttuisia kohtia sileäksi. Koska itse ortoosiaines on kovaa, jalan hankausta välttääkseen sisäpinnoille laitetaan pehmikettä. Ortoosia sovitetaan lapsen jalkaan ja sitä pystyään muotoilemaan vielä jäähtymisen jälkeenkin kuumaa käyttämällä, joko kuumailmapistoolilla tai upottamalla osaksi uudestaan kuumaan nesteeseen. Lopuksi lisätään tarrapidikkeet jotka pitävät ortoosin hyvin paikallaan jalassa.
Jalkaterän rakenneviat. Lääkärikirja Duodecim. Luettu 3.4.2022.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00132
Stanford Children’s health. Pie zambo. Luettu 3.4.2022.
https://www.stanfordchildrens.org/es/topic/default?id=pie-zambo-90-P05864
Quintana, Coello, A. Fisioterapia en alteraciones posturales. Ohjaavan fysioterapeutin luentodiat. 2022.
Kommentit
Lähetä kommentti